Can do - kyllä pystymme

Can do iso.jpg

Apua!

Tiedän monen kuuntelevan ja katselevan silmät pyöreinä niin kutsuttua yhteiskunnallista keskustelua työstä ja työpaikoista. Mihin keskustelussa unohtuivat hetki sitten niin innostavat asiat kuin tuottavuus, osaaminen, parempi johtaminen, rohkeampi kasvu ja kansainvälistyminen, järkevä joustaminen – tai yrittäjyys? Teemaksi kelpaavat nyt ohuesti vain palkka ja edut, säästöt ja voitot.

Keskustelu hämmentää työnsä vaatimattomin tai korkeintaan hillityin tuloksin tekevää pienyrittäjää ja henkilöstöänsä, sillä järjellä ja yhteistyöllä sopimisen kulttuuri on syvällä näissä pienimmissä suomalaisissa työnantajayksiköissä. Yleisessä keskustelussa unohtuu, että rakennemuutoksessa on kyse enemmänkin julkisen sektorin paineista, jotka ovat toki meidän joka ikisen ongelma. Siis ”kyllä pystytään” pienissä yksiköissä: sopimaan, sovittelemaan, kehittämään ja jakamaan menestys ja tappiot yhdessä.

Unohdusko? Mihin hävisi kaikkien kilpailevien joukkueiden ja pelin seuraajien ymmärrys siitä että tarjotun työn kustannukset eivät näy ainoastaan saajapuolen tilipussissa vaan jokainen työpaikka vaatii paljon muita, jopa palkkaan nähden moninkertaisen määrän panostuksia ja velvoitteita – sekä työpanokselta tuottavuutta muun muassa osaamisen keinoin. Mahdotontako? Onko kohtuuton ajatus, että työn tekijän on itsekin huolehdittava oman osaamisen ylläpidosta muuttuvassa maailmassa – yhteiskunnan tai työnantajan tuella? Osaamisen ylläpitoa voidaan ajatella joustavasti mitoitettavaksi jokaiselle erikseen: nopea kehittyvä suunnittelu- tai asiantuntijatyö toisella mitalla kuin hidasliikkeinen ketjun toinen ääripää.

Uutisvirta on nyt kuljettanut meitä ahkerasti työn tekemisen ja tekemättömyyden teemassa. Väitän yrittäjäkunnan valtaosan ajan medianäkymän kautta asemoivansa itsensä nyt niche- eli reunailmiöksi. Tämähän ei tietenkään ole totta. Tässä kohdassa yrittäjät ovat vain yksinkertaisesti ahkeria ja sinnikkäitä mutta eivät äänekkäitä pitääkseen pintansa. Koska näin on vastuullista ja on pakko. Vai onko pakko?

Ei lailla säädetty pakko vaan vapaasti valittu

Pelkästään yksinyrittäjät pystyisivät pysäyttämään tämän maan - isolla joukkovoimalla - mutta niin ei tietenkään tehdä, koska yrittäjyys on arvovalinta, joka sisältää enemmänkin kuin yksilönvastuun, nimittäin yhteisövastuun. Yksinyrittäjät eivät koe – uudelleen hieman ikävää sanayhdistelmää pohdittuaan – olevansa yksin, vaan yhdessä edustamassa vahvaa suomalaista osaajajoukkoa. He ovat valjastaneet oman osaamisen ja yhteiskunnallisen vastuunsa yrittäjyyden kautta. STOP ei tule tällä porukalla kysymykseen koska asenne on CAN DO.  Joku voisi tietenkin sanoa että on pakko. Tätä pakkoa ei ole kuitenkaan lailla säädetty vaan se on vapaasti valittu.

Huolimatta tyrskyistä ja myrskyistä Suomen ämpärissä jotkut rohkelikot etenevät, piittaamatta kulloisistakin ankeuttajista. Nämä etenijät eivät ole ainoastaan tuoreita ja kokemattomia start-upeja vaan myös perinteistä joukkuetta. Tarvitsemme esille näitä innostavia ja kannustavia tarinoita yrittäjien ja henkilöstöjensä yhteisestä osaamisesta, rohkeudesta ja sinnikkyydestä.  Lokakuun alussa jaetaan jälleen valtakunnallisia yrittäjäpalkintoja näille ja kaltaisillensa yrittäjille.

Mitä seuraavaksi odotamme? Oletko kuullut että digiloikka, digituunaus, digikulttuuri ovat ihan jokaisen yhteinen uusi projekti? Digitalisaatio on ehkä tapahtunut ympärilläsi, mutta nyt juuri sinut kutsutaan mukaan diggailemaan. Itse asiassa digitalisaatio ei vain voi olla vaan se ON yhteinen tuottavuusloikka, joka meidän kaikkien on mahdollista ottaa. Se on otettava yhdessä, sillä muutama digimenestynyt yksilö tai yritys ei tee meille kesää. Digiloikka on seuraava myönteinen, kehittävä alusta julkiselle, yksityiselle ja yksilötasolle. Pidetään Keski-Suomessa huolta siitä että sen me ainakin yhdessä CAN DO – KYLLÄ PYSTYMME. Suhdanneodotukset ovat jo virinneet.

 

Kirjoittaja

TK pieni Ksymppis.jpg
Tuuli Kirsikka Pirttiaho
Toimitusjohtaja, Keski-Suomen Yrittäjät

Aiheeseen liittyvää