Uutta hankintalakia odotellessa

tietokone Ksymppis.jpg

7.10 osallistuin Wiitaunionin hankintailtaan. Ennen tilaisuutta ajattelin, että illassa minulle kaikkein kiinnostavimmat asiat olisivat paikallisuuden jonkinasteinen huomioiminen tarjousten teossa - tulevan hankintalain avulla, vuoropuhelu ostajan ja tavarantarjoajien välillä parhaan kokonaistuloksen aikaansaamiseksi sekä verkostoituminen.

Verkostoituminen onnistuikin hyvin. Illan ryhmätyö oli kiinnostava ja tunnelma mukava. Eri alojen välinen keskustelu sujui mukavan can-do-asenteen vallitessa. Epätodennäköisten ideoiden hetkellinen tuumailu avaa uusia ajatuksia ja jostain tällaisesta voi kehittyä kannattavaa yritystoimintaa. Kaikista ideoista ei voi tulla jättipotteja, mutta myös pienistä puista voi rakentaa jämäkän pinon. Tärkeintä on olla uteliaan avoin.

Yksi illan aikana keskusteluun nousseista aiheista kiinnosti minua omakohtaisesti: kuinka voitaisiin huomioida aloittavat yrittäjät hankintoja laadittaessa? Olen itsekin tuore yrittäjä, vailla kattavaa listaa referensseistä. Ymmärrän täysin, että referenssejä käytetään laadun varmistamiseen, mutta olisiko jotain keinoa uusien yrittäjien päästä tämän muurin lävitse? Olen itse tehnyt samaa työtä, laadukkaasti, yli 10 vuotta toisen palveluksessa, mutta koen että en voi napata referensseihin siellä tekemiäni töitä.

REALITY-CHECK

Kiinnostavaa oli kuulla kuntien edustajien halusta ottaa pienyrittäjät ja paikalliset yrittäjät paremmin huomioon tarjousten rakentamisessa. Ei pidä kuitenkaan unohtaa tässä yhteydessä kunnan virkamiesten halua olla joutumatta omana itsenään markkinaoikeuden tuomittavaksi. Minua kiinnostaakin uuden lain antama toimintaväljyys tässä kolossa. Tilaisuudessa kysyin hankinta-asiamies Veli Puttoselta, olisiko mahdollista tehdä esimerkki-case tämänhetkisestä tarjouksesta ja mielikuvitusvaihtoehto siitä, kuinka uuden lain aikaan sama tarjous voisi mennä (lain mukaan sujuvasti, mutta siten että perustellusti halvin hinta ei voita TAI niin, että tarjous olisi pilkottu eri tavalla osiin). Minun ymmärrykseni iloitsisi tällaisesta esimerkistä, lakiteksti kun avautuu hankalasti, jos lainkaan. Veikkaan, että esimerkki antaisi varmuutta myös tarjousten laatijoille.

Ystäväni valmistelee isoa it-alan hankintaa nimeltä mainitsemattomassa kaupungissa. Hän todella näkee vaivaa, että tarjouspyyntö olisi parhaanlainen. Hänen sanojensa mukaan: "Paras hankintaprosessi on sellainen, että siinä löytyy jotain parempaa, kuin mistä meillä oli ennakkoon tietoa". 

MUTTA häntä vaivaa suuri henkinen painolasti, että valituksen kohdatessa hankintaprosessin lopullinen valinta myös pitäisi markkinaoikeudessa. Tämä minun nähdäkseni johtaa varmisteluun, ei luoviin hankintapyyntöihin. En tiedä millaisin esimerkein tai linjauksin kuntien virkamiehiä pystytään ohjamaan parempien hankintapyyntöjen tekoon, tulevan lain antamien mahdollisuuksien puitteissa. Virkamiehissä elää täysin inhimillinen mielihalu pelata varman päälle - jos se vaan on mahdollista. Jos uuden lain tuomat mahdollisuudet voisivat tuoda alueen pienyrittäjille tilaisuuksia osallistua, mutta virkamiesten pelko ja/tai tottumus ohjaavat tekemään kuten ennenkin, pienyrittäjät eivät uudesta laista juurikaan kostu.

 Loppukaneettina voisin sanoa, että ihmisenä olen kiinnostunut kaikenlaisista keinoista, joilla suomalaista työllisyyttä voitaisiin lisätä. On ristiriitaista, että hankinnat ovat EU:n laajuisia, vaikka eri maissa on täysin eri palkkataso, eläkemaksut jne. En voi mitään sille, että haluaisin ensisijaisesti suomalaisten työllisyyttä mahdollistavaa lainsäädäntöä + kilpailukykyämme parantavia toimia myös hallitukselta. Ymmärrän, että vanhanaikainen protektionismi on menneen talven lumia, mutta ei ole mitään tolkkua siinäkään, että kuntien investoinneista valuu euroja maan rajojen ulkopuolelle x-määrä. Nämä kun voisivat jäädä myös maan rajojen sisälle tai jopa omaan kuntaan verovaroiksi.

 

 

Kirjoittaja

Laura Halonen ksymppis.jpg
Laura Halonen
Yrittäjä, toimitusjohtaja Proverhot Oy

Aiheeseen liittyvää