Emilia ja Touko.jpg

Emiliasta tuli Toukon nimikkoyrittäjä

Jokainen kansanedustaja on saanut vaalipiiristään oman nimikkoyrittäjän, joka välittää arkikokemuksia ja tietoa yrittäjän arjesta.

Elokuussa Koskenpään Huopatehdas Oy:n toimitusjohtaja Emilia Koikkalainen ja Keski-Suomen vaalipiirin kansanedustaja Touko Aalto (vihr.) tapasivat työlistallaan aiheena yrittäjyys – toki parivaljakko oli jo ennestäänkin toisilleen tuttu.

–Nimikkoyrittäjyys on hyvä tapa pitää yhteyksiä yrittäjiin päin ja kuulla, mitä kentälle kuuluu. Minulla on myös suunnitelmissa lähteä eri ammatinharjoittajien kanssa päiväksi töihin, nyt on neuvoteltu kuljetusalan yrityksen kanssa vierailusta. Vain heiltä itseltään voi kuulla kipukohdat ja miten hommat sujuu, Touko Aalto sanoo.

Aalto kokee, että jos kansanedustajan koko arki on pelkästään Arkadianmäellä, vieraantuu helposti yrittäjien perusarjesta.

– Ja yrittäjiltä saadun tiedon pitää vaikuttaa myös lainsäädäntöön, Aalto sanoo.

Yrittäjä, toimitusjohtaja Emilia Koikkalainen muutti takaisin Keuruulle vuonna 2010 töihin isänsä yritykseen Koskenpään Huopatehtaaseen. Aluksi hän auttoi isäänsä Venäjän kaupan starttaamisessa, suoritti samalla tutkinnon yritysjohtamisessa ja kävi huopatoimittajilla opissa. Kun Koikkalainen teki päätöksen jatkaa yrittäjänä, ensimmäiset laskelmat näyttivät järkyttäviltä.

– Vähän siinä piti miettiä. Nyt tavoitteena on, että yritykselle tulisi sata vuotta täyteen, vuonna 1922 toimintansa alkaneen yrityksen vetäjä sanoo.

Suurin osa yrityksen tuotteista menee viennin kautta maailmalle. Tällä hetkellä käsityöläisillä ei käy kauppa ja suuret sisustusarkkitehtuuriprojektit ovat jäissä. Koikkalainen kuitenkin iloitsee, että teollisuus on alkanut elpyä viime kevään aikana ja vanhat asiakkaat ovat palanneet Huopatehtaalle uusin tilauksin.

Miten yrityksiä pitäisi auttaa Suomessa?

TOUKO: Milloin julkisen kulutuksen leikkauksia lähdetään vastustamaan? Yritysten investointiaste on heikko, julkista kulutusta leikataan, työttömyys lisääntyy ja yritysten kyky palkata uutta työvoimaa pienenee. Velkaantumisastehan kasvaa, kun kokonaiskysyntä laskee.

EMILIA: Valtion on pakko leikata. Ei yrityskään voi laskea rahoituspohjaansa lypsylehmien varaan, vaan on uudistuttava. On luotava aitoa kysyntää, se on yritysten vastuulla. Julkisen vallan vastuulla on rahoitusta vastaavan menorakenteen luominen. En kestä tätä ilmapiiriä, jossa mistään eduista ei olla valmiita luopumaan.

TOUKO: Sveitsissä ei ole yritystukia lainkaan, valtion liiketalouden suhteet on valjastettu yritysten käyttöön. Pitäisikö meidän Suomessakin tukea jotenkin toisin yrityksiä?

EMILIA: Lienee varaa tehostaa tässä. Kaikilla on varaa siihen. Vienninedistämishankkeissa ei esimerkiksi yleistilanteen selvityksillä tehdä kauheasti bisnestä. Asiantuntijoiden valinta hankkeisiin on ratkaisevaa niiden onnistumiselle. Asiantuntijan täytyy tuntea konkretiaa, olla kädet savessa. Myyn Venäjälläkin paikalliselle Jormalle ja siellä tarvitaan paikallista Aleksanteria, joka tätä suhdetta hoitaa. Näitä on vaikea löytää.

EMILIA: En ajattele, että eläketurva suojaa yrittäjää. En usko saavani julkisesti rahoitettua eläkettä. Pitäisi olla vapaus järjestää oma sosiaaliturva niin kuin haluaa, kun siitä kerran itse on vastuussa. Olisi tärkeää myös, että uudenlaisia yrittämisen muotoja tuetaan, yrittäjyyden sekä yrittäjyyden ja palkansaajan välimuotoon olisi hyvä löytää ratkaisuja sosiaaliturvassa.

TOUKO: Osa-aikaisen yrittäjyyden pitäisi olla mahdollista ja senkin pitäisi palkita, että ottaa vastuuta.

EMILIA: Olemme nykyisin tukkualan kauppa, joten meillä muuttui toimialan muutoksen myötä myös TES. Kuitenkin tulkitaan, että saavutettuja etuja ei saa poistaa, vanhat edut jäävät ja uudet edut tulevat lisänä. Paras etu olisi kai, että voisin työllistää jatkossakin.

EMILIA: Jos olet maksanut vaikka jouluna kinkkurahaa joka vuosi, se lasketaan palkaksi, mutta mitäs jos joku joulu ei olekaan kassassa rahaa? Meillä on nyt pekkasia ja pyhävapaita, jotka ovat vanhasta maailmasta. Nämä vanhat kaavat eivät toimi uudessa maailmassa. Yrittäjä tarvitsisi enemmän paikallista sopimista, liike-elämää ei voi enää hallita rakenteellisilla sopimuksilla. Minusta pitäisi miettiä yksilön kannalta, mikä olisi motivoivampaa hänelle.

TOUKO: Tarvitaan yksinkertaisempi ja selkeämpi suunta, niin verotusjärjestelmässä kuin siinäkin, että kannustamme yrittäjiä palkkaamaan työntekijöitä ja työntekijöitä ottamaan töitä vastaan. Sääntelyn ja byrokratian määrää pitää purkaa.

 

teksti ja kuvat Jaana Larsson


Aiheeseen liittyvää